perjantai 3. heinäkuuta 2015

Auroraperhonen


Tänä vuonna saimme odottaa helteitä todella pitkään. Tänään sitä on siitten saatu, sillä oma mittari näyttää 28°. On se ihan riittävästi. Alkukesänä en juurikaan ole tavannut perhosia, joskaan en ole kovin aktiivisesti niitä hakenutkaan. Tänään lenkkipolulla lenteli tämä helposti lähestyttävä Aurora. Yhden toisenkin perhosen näin, mutta se ei ollut halukas kuvattavaksi.
Jos haluaa kuvata perhosia on mentävä, jonnekin heinäpellon laitaan, mutta on hyvä pitää paita hikisen selän suojana.

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Juhannusruusu

Makroviikot

Hyönteishotelli

Totta on vaikka ei oikein uskoisi, että kesäkuu päättyy jo tänään. Kreikka ei maksa velkojaan ja Fennovoimalla on viimeinen tilaisuus osoittaa, että atomivoimalan rahoitus täyttää 60% kotimaisuusasteen. Maailmalla on monenlaista myllerrystä ja suurta epävarmuutta tulevaisuudesta. On vain toivottava parasta, eikä aina vain pelätä pahinta.

Kuvaajana olen katsellut puskien kimalaisia ja muita öttiäisiä, joita ei ole näkynyt ainakaan meidän pihassa. Näyttää, että pöntössä pesivä kirjosieppo on myös ongelmissa etsiessään ruokaa poikasilleen. Onko hyönteiset kadonneet ihan oikeasti, vai onko vain tämän kesäkuun koleus tilapäinen harmi.
Katselin äsken Sonja Lummen puutarha ohjelman, jossa hän esitteli ”hyönteishotelleja”, joita voi viritellä omalle pihalle. Onhan siinä ideaa ja ainakin se antaisi luonnon seuraajalle mielenkiintoista puuhatelua. Voisi sitten joitakin saada makroiltua. Taidan tästä käydä katsomassa olisiko autotallissa, joitakin aineksia hotellin rakentamista varten.

Kokeilin viime kesänä huonolla menestyksellä perhosbaaria, mutta jostain syystä en huomannut siinä suurta asiakastungosta. Nyt sitten on hyönteishotellin vuoro.

Klikkaa Linkki auki; http://www.ilmase.fi/site/tietopaketit/hyonteishotellin-valmistusohje/

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Sääkuva

Jyväskylä 28.06.2015

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Luonnonkasvit ja yrtit

Kasvien seuranta kiinnostaa minua, mutta miksi olen niistä kiinnostunut, sitä en tiedä. Ehkä se innostus lähti siitä kun opistossa oli pakko kerätä ja prässätä 200 luonnonkasvia, jonka jälkeen ne oli tentittävä.  Tunnistan paljon kasveja vieläkin ja muistan niiden latinankielisiä nimiä melko paljon.

Tänään piipahdin kirjastolla vaihtamassa lukemani kirjat lukemattomiin. Siinä heti sisään mennessä on kirjaston poistohylly, josta heti huomasin "Toivo Rautavaaran terveyskasvikirjan". Minulla on ollut tuo kirja lainassa, mutta se on sellainen hakuteos, joka pitää olla omassa hyllyssä, ja nyt se on. Yhden euron hinta ei hirvittänyt maksaa kirjasta, jota ei tarvitse palauttaa. Tiedän lähes varmasti, että kirjasta löytyy minua kiinnostavaa tietoa. On minulla ennestäänkin muutamia Rautavaaran kirjoja, mutta ei tätä.

Nyt on oikea vuoden aika kerätä yrttikasveja ja kuivata niitä. Ainakin nokkosta ja liperistikkaa, mustaherukan- ja tyrnin lehtiä ym. Kuivattu tavara säilyy ainakin vuoden, jopa kaksikin, mutta eipä niitä juuri ylivuotiksiksi kannattaisi päästää. Kuitenkin jossakin kaapin perillä on vanhempaakin yrttiä, joka kyllä joutaisi heittää mäkeen. Vaikka näitä taloudessa käytetään, niin se määrä on kuitenkin melko pieni, mitä niitä vuodessa kuluu.

Voikukka on hyvä mauste. Olen joskus kerännyt sen lehtiä, jota olen suolannut. Vajaan viikon suolauksen jälkeen ne voi kuivata ja sitten hienontaa, jolloin tuloksena on vaikka pöytäsuolaksi kelpaava mauste.

torstai 25. kesäkuuta 2015

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Oma puutarha tuottaa ainakin iloa

Kotipuutarhurin tulee luottaa moniin asioihin aloittaessaan keväällä maan muokkauksen. Kasvukauden säiden tulisi olla suosiolliset, valoa, lämpöä ja kosteutta sekä kasvuvoimaa sopivassa suhteessa. Siemenien pitää olla itäviä ja taimien terhakoita. Maa on saatava muokatuksi ilmavaksi ja vapaaksi rikkakasveista. Kitkemistä ja hoitoa riittää kaiken kesän, jotta sijoitukselle tulisi työn ilon lisäksi muutakin tuottoa.

Pelkkä möyriminen kasvien kanssa on jo hyvä ilon aihe ja siinähän tulee ulkoilluksi. Joskus työssä saa sykkeen nousemaan, muutenkin kuin pelkästä harmista. Kaikkien muiden vastoinkäymisten lisäksi lämpimällä säällä on monenlaisia öttiäisiä, kirvoja toukkia ja etanoita kopa jäniksiäkin. Joukosta pitää pystyä erottamaan hyödylliset ja haitalliset oiliot. Hyötyä on tienkin pörräisistä, joita ilman kukkivien kasvien pölytys ei kunnolla tule hoidetuksi.

Ilmasto on muuttunut, ainakin niin sanotaan. Kesät ovat muuttuneet lämpimämmiksi ja sateisemmiksi. Tosin hallan vaara on edelleen olemassa. Myös uusia tuholaisia on ilmaantunut. Lehtokotilo on yksi kummajainen, jolla on ylivertainen ruokahalu. Omalla tontilla en niitä ole tavannut, mutta eilen näin ihmetyksen vallassa, kun iso lehtokotilo, jota myös Porvoon kotiloksi nimitetään. Niin tämä kuvaamani limanuljaska oli Kankaan tehtaan kahden metrin korkean verkkoaitaan kiinnitetyn pullopuutarhan ylimmän pullon pinnassa. Oliko se kiivennyt sinne omatoimisesti, vai jonkun ihmisen avustaman, sitä se ei kerro.

Kesä on nyt parhaimmillaan ja odotetaan hyvää puutarhavuotta. Alkukesän viileys on viivästyttänyt kasvukautta, kuitenkaan ei ole ollut halloja. Kimalaisia on vähän, joten marjasato voinee jäädä pieneksi hyvästä kukinnasta huolimatta. Kaikki on nyt kiinni heinäkuusta, mutta myös sadonkorjuukaudesta. Harrastajalle ei suuria voittoja tai tappiota tule, mutta maanviljelijän tulos on aina säiden armoilla.

—Lehtokotilo viihtyy kosteissa kasvillisuudessa ja etenkin pehmeälehtiset kasvit ovat sen herkkua. Ne voivat syödä päivässä jopa kolmasosan painostaan ja 100 kotiloa voi syödä kuukaudessa 2 kg kasveja. Kotilon tekemät vioitukset näkyvät reikinä lehdissä. Se kiipeilee taitavasti kookkaissa kasveissa ja pensaissa syöden kasvien lehtiä. Suomessa on laskettu joistakin esiintymistä jopa 500 yksilöä neliömetrillä. Aikuinen kotilo munii noin 40 munaa kahden viikon välein. Pitkä kuiva kausi voi pysäyttää munimisen.
Lähde Wikipedia

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Varsiselleri/lehtiselleri



Varsiselleri on mainio maukas kasvis salaatteihin ym. ruuanlaittoon. Taitaa sisältää joitakin hyviä aineita ja entsyymejä. Ainakin sen tuoksu on raikas ja maku mielenkiintoinen.

Usein sitä ostetaan. Kerran löysin sattumoisin netistä vinkin, miten varsisellerin tyven voi hyödyntää. Leikkaa noin 3 sentin pala ja laita se juomalasiin jossa on pohjalla noin 1 sentti vettä. Siitä lähtee kasvamaan uusi selleri, jonka voi n. kahden viikon päästä istuttaa ruukkuun ja taimen saa viedä myöhemmin kukkapenkkiin.

Lehtiselleri vaatii pitkän kasvuajan, joten kehittyneen taimen voi istuttaa vasta lämpimien säiden saavuttua ulkotiloihin. Normaalisti siemenet kylvetään taimikasvatukseen soveltuvalle alustalle jo helmi-maaliskuussa, taimien istuttaminen ulos jätetään kesäkuulle.
Lehtiselleri tarvitsee kastelua ja ravinteikkaan, kuohkean ja multavan maan, ja sen kasvuaika on noin 200 päivää.

Tällainen pikku kokeilu on mielenkiintoista vaikka ei siitä mitään todellista hyötyä olisikaan. Kaikkea on mukava kokeilla ja seuraan, miten kloonatun sellerin kasvu edistyy ulkona.