tiistai 1. syyskuuta 2015

maanantai 31. elokuuta 2015

Ei kaikki ole niin kuin näyttää

Bergenia grassifolia
Eräs minulle tuntematon mies käveli auton viereen, jonka lasiin poliisi oli juuri asettamassa sakkolappua, koska parkkiaika oli päättynyt.
— Se on niin vähän yli, jotta tuon voisi katsoa läpi sormien, sanoi mies, mutta poliisi vain jatkoi työtään ja sanoi, ettei noissa renkaissakaan ole riittävästi pintaa, kun syyssateet ovat alkamassa, joten pitää siitäkin sakottaa.
— Ei kai sentään sanoi mies ja moitti kovaäänisesti työtään tekevää virkamiestä.
Poliisi linttasi jo kolmatta lappua pyyhkijän alle, kun mies alkoi häntä nimittelemään, jolloin virkaintoinen poliisi kysyi, etteikö sakotkaan saa suuta kiinni?
- Ei se minuun mitään vaikuta, hän vastasi, johon poliisi jo  harmistuneena murjaisi, että kohta lähdetään asemalle, sillä tämämä alkaa olla virkamiehen häirintää.
- Tuli siinä lyhyellä pysäköinnille hintaa, sanoi tuo poliisin toimintaa seurannut mies mies.
Poliisi nousi virka-autoonsa ja häntä arvostellut ukko käveli  toisella puolella katua olevan oman autonsa luokse.

Huomenna rikesakot nousevat, joten ollaan tarkkana!

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Onnea ja iloa


Ihmisen mieliala vaihtelee onnellisuudesta hyvinkin onnettomaan. Jos on kalassa eikä saa ainuttakaan sinttiä voi olla hyvinkin onneton. Marjastaja jos tulee kotiin täysinäisten  sankojen kanssa on hyvin todennäköisesti väsynyt mutta onnellinen.  Kameran kanssa samoillessa tulee aina onnelliseksi, sillä kuvia voi ottaa kaikenlaisilla ilmoilla ja melkein mitä kohteesta tahansa.

Katson äsken televisiosta dokumentin Hiroshimassa 70 vuotta sitten tapahtuneesta. Erään lehden valokuvaaja on silloin ottanut kaksi valokuvaa välittömästi atomipommin pudottamisen jälkeen. Historialliset kuvat ovat tallella ja niiden todistusarvo on valtaisa. Onneksi on nuo kaksi kuvaa, joissa olevista kaksi henkilöä on ollut elossa, kun TV-dokumentti on tehty.

Onnea ja pettymyksiä on niin monenlaisia, että niitä on vaikea jopa mahdotonta hallita. Monet joutuvat lähtemään pakosalle ja onni voi kohdata, jos pakomatkan päätteeksi saapuu ystävällismieliseen maahan, josta saa turvapaikan.

Lienee ihan parasta, kun voi iloita pienistäkin asioista ja pitää yllä iloista ja nauravaista ilmettä, ettei sydän märkänisi.

perjantai 28. elokuuta 2015

Virtavika

Soitin illalla jonnekin ja kas kummaa, kun akusta loppui kesken puhelun virta. Vein puhelimen seinässä olevaan laturiin ja työnsin liittimen huolella puhelimeen kiinni. Tänään aamulla irrotin kännnyn latauksesta ja pian siihen tulikin soitto lehtimyyjältä. Puhelu katkesi oikeastaan ihan onneksi, mutta ihmetytti, koska akku oli taas ihan tyhjä. En sitä sen enempää ajatellut vaan uudelleen lataukseen panin puhelimen. Ei tullut virtaa nytkään.

— Olisiko Nokialaisen akku kokonaan kaput, ei pitäisi olla, mutta ei ole virtaa!

Tutkin asiaa tarkemmin ja kas kummaa, eihän se laturi ollutkaan kiinni seinäpistokkeessa. Vaimo oli irrottanut laturin ja pannut tilalle itkuhälyttimen. Vika löytyi eikä se ollut puhelimessa eikä edes laturissa vaan ongelma johtui siitä kumman yleisestä inhimillisestä tekijästä.

— Vanne


torstai 27. elokuuta 2015

Jospa alan nauramaan

Luin eräästä kirjasta miten hyödyllistä on opetella uudelleen nauramaan. Tuntuu kovin hassulta tällainen ajatus, mutta voi siinä olla jotakin järkeä, ja jos ei ole niin ei siinä ainakaan mitään menetä. Nauramista helpottaa, kun katselee jotakin humoristista elokuvaa tai olen huomannut nauravani ääneen, kun luen vitsikirjaa, tai muistelen jotakin vanhaa tarinaa. Tällä tempulla voi jokainen parantaa mielentilaansa ja nauramalla voi päästä eroon joskin fyysisestä ongelmasta.
Olen kahdesti osallistunut nauruterapeutti Vesa Karvisen kurssille, mutta autuaasti ne opit ovat päässeet unohtumaan. Nyt palautan nenkin kurssit mieleeni. Minulla on joitakin Vesa Karvisen julkaisuja, mutta en tiedä missä ne ovat?
Lapset nauravat paljon, mutta aikuiset, puhumattakaan meistä ikääntyneistä menetämme tämän oivan taidon. Miksi?
— Ei sitä tarvitse menettää, tai se on palautettava heti. Onneksi nauraminen on helpompaa kuin polkupyörällä ajo, ainakin se on turvallisempaa, vaikka joku voi katsoa ja ihmetellä joutavia nauravaa.
Naurua voi harjoitella aika kevyin perustein, siksi katson onko YuoTubessa Veskun naurava kulkuri kappaletta? Se on ainakin niin hersyvää naurua, että siitä saattaa olla ilo aloittaa. 

Naurava kulkuri

Lämpö


tiistai 25. elokuuta 2015

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Kohinaa ja tohinaa


Ilmailumuseossa, de Havilland Vampire 
 Etsin tänään Tikkakoskelta tohinaa, ja olihan sitä jonkin verran. Ilmailumuseon parkkialueella oli vilttikirpputori ja -museossa avoimet ovat. Lastentavaraa se myyjillä oli pääasiassa ja ostimme Philipsin itkuhälyttimen parilla eurolla. Toimiva on se olen jo testannut ja huomenna siihen sitten pikku Viljami sanoo painavat sanansa. Toinen kirpputorilöytö oli ihan iskemätön Jussi Murtosaaren kirja "Hetkiä luonnossa". Olen tuhon kirjaan tutustunut sillä se on ollut parikin kertaa minulla kirjastosta lainassa. Nyt tämä täysin lukematon kirja maksoi 0,50€, niin ei sitä sinne voinut jättää. Voisin sen nyt myydä kympillä, mutta on se ihan mukava pitää itsellä. 

Kirpputorilla
Nämä jokavuotiset kylätapahtumat ovat kokeneet jonkinlaisen inflaation. Ei niissä ole oikein ohjelmaa. Pari viikkoa sitten Säynätsalopäivät olivat lähes pohjanoteeraus, sillä siellä oli aika tyhjää. Melko autio oli myös Vaajakosken kohinat. Ehkä niissä tapahtumissa pitäisi olla joku vetonaula, mutta jos se vaatii parinkympin lipun niin voi olla ettei sitä haluta maksaa. Tikkakoskella Ilmailumuseo on kiinnostava paikka, jossa olen kyllä käynyt niin useasti, ettei se minua kiinnosta, koska olen ne koneet kuvannut monta kertaa.  

Hellettä riittää sillä nyt on 26°, ellei jopa sitäkin enemmän. Sataa jo saisi, sillä koivut kellastuvat ja nurmikko palaa. En ole meidän pihan nurmea leikannut, enkä leikkaa ennen, kun tulee pari  kunnon sadetta. Sieniä ei ole koska ne ovat kuivuneet, joten maan madotkin potevat nälkää.