perjantai 20. huhtikuuta 2012

Perjantaipakina

Kaikki muuttuu nykyään niin nopeasti, ettei siinä pysy perässä, paitsi niin, että yrittää tehdä itse aina uusia muutoksia, ”poisoppia” ja yllytän toisiakin sellaiseen. Ainakin politiikassa arvostellaan takin kääntäjiä, kuten teki Hjallis eilen haastatellessaan vasemmistoliiton Paavoa.

Mutta kun maailma muuttuu, miksi ei siinä voi aihtua ihmisten ajatuksetkin, poliitikoista puhumattakaan. Minä yritin sitä kokeilla ihan kirjallisesti. Listasin 25 asiaa peräkkäin ja sitten siihen reunaan piirsin kaksi saraketta. Laitoin kruksin toiseen. Hyväksyn! – En hyväksy! Enpäs nyt lähde sitä luetteloani tähän kopioimaan, mutta aivan ajankohtaisia kysymyksiä asetin ihan vain itselleni. Osa niistä oli politiikasta, mutta monet liippaavat läheltä omaa arkipäivää. Sen sain itsestäni selville, että joitakin peruasioita, kuten sinappi ja jokin viini- tai konjakkimerkki pysyvät. Lähes kaikessa muussa käännän takkia tuulten mukaan.

Tätä kirjoittaessani näen ikkunasta harmaan kolean kevätpäivän, mutta sen verran tuuli pohjoisesta puhaltaa, että se kuljettaa pilviä pois antaa tilaa etelävirtaukselle, joka tuo taatusti kevään. Vappu on usein vielä kylmä, mutta sitten se kesä saapuu, niin käy nytkin.

Yleensä ei kannata esittää tosiasioita ainakaan sään suhteen, sillä vaikka viralliset ennusteet ovat ammattimaisen hyviä, silti käy usein, että ilmat reistailevat.

Onko maailmassa mitään varmaa, joka ei muuttuisi odottamattomasti kuten Nokia, joten odotan kevättä, joka yllättäisi oudosti ollen lempeä ja kaunis, kuten Outolemmen narinat.


6 kommenttia:

  1. Mukava pakinahan sinulle kehkeytyi. Aihe oli minullekin ensin vaikea, mutta sitten muistin Casanovan.

    VastaaPoista
  2. Kun sen ensimmäisen kappaleen heität huutin tuuttiin, niin sinulla on mitä mainioin Outolempi-narina. Me kirjoittajat lähdemme monesti liian kaukaa hakemaan sitä asiaa. Omalle tekstille joitenkin sokeutuu. Ei henno mitään poistaa, olen senkin huomannut omista kirjoitelmistani. Parasta ilmeisesti näissä pakinoissa on lähteä kirjoittamaan kuin muka tietäisi asiasta paljonkin, lukijan saa kyllä helposti uskomaan kuten varmasti tiedät. Sinä tuossa alussa ikään kuin vähättelet itseäsi, ja lukija saattaa jättää koko hyvän jutun lukematta!

    Ja vastapainoksi alkulauseelle tuo viimeinen lause on ihan sydämeenkäyvä. Ja keskiväli on selaista letkeää jutustelua. Kiitos pakinasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Noudatin neuvoasi ja ykköskipale lähti pois, eihän se siihen kuulututkaan oli vain selittelyä, miksi lädin oikopolulle.

      Poista
  3. Tämähän on varsin oivasti kirjoitettu juttu. Ja niin kuin usein, lähtenyt aivan omille teilleen.

    Aina ei ole helppoa löytää ajatuksia, minunkin piti hetki googlettaa Kubrickia, ennen kuin muistin, kuka Outolempi olikaan.

    VastaaPoista
  4. Minä taas aina sovellan tuon haastesanan omaan tarinaani. Joskus onnistuu, toisinaan ei. Mutta ei ole vielä poiskaan potkittu...

    VastaaPoista
  5. Kiitos kaikista kommenteista, ne ovat aina tarpeen, jotta pysyy blokkarin motivaatio.

    VastaaPoista