Vastaan Otolle

Siitä on jo ikuisuus Otto, kun viimeksi tavattiin, eikä näitä kirjeitäkään ole kirjoiteltu. En edes tiedä seuraatko Sinä enää minun blogiani. Vähemmän minä tänne lokirjaani nykyisin kirjoitan, mutta kuvia laitan usein, jopa kerran päivässä.

Muistan, kun tavattiin ensimmäisen kerran nuorina miehinä, kun eri puolilta Suomea kotoisin olevina jouduimme huonetovereiksi samaan kämppään, Sinä savolainen ja minä länsisuomalainen. Siinä meni aikaa ennenkuin opimme ymmärtämään toistemme erilaisen murteen. Opittiin sittemmin ja opittiin siinä oppilaitoksessa paljon muutakin.

Minua harmittaa aina, kun menen vastaanotolle, eikä sovittu aika ei sitten pidäkään. Puoli tuntia voi vielä vastaanotolla istua, mutta sitten alkaa ...ttaa! Nykyisin taitaa kuitenkin parantua, ainakin hammaslääkärien odottaminen. Minä olenkin nykyisin varannut aina aamun ensimmäisen ajan, jolloin odottamiselta saattaa välttyä jopa kokonaan.

Itse olin työaikana aina täsmällisen jämpti, kun menin tapaamaan asiakasta. Monia myöhästeleviä kaupparatsuja opetin. Jos myyntimies tuli paikalle reilun vartin myöhässä, sanoin hänelle, että aikasi meni ohitse, ja minulla alkaa juuri toinen tapaaminen. Ei siinä ollut useinkaan liioittelua, koska näin oli, mutta varmisti se opetti, ettei sama kaveri ainakaan soittamatta tullut toistamiseen myöhästyneenä.

Kylmän vastaanoton sai kokoukseen tulija, kun joskus isokin porukka odotteli kokouksesta myöhästyvvää avainhenkilöä.

Ei tässä ole muuten juurikaan ottoa harrastettu, mitä nyt sentään pari pulloa viiniä kävin hakemassa pääsiäisateriaa varten ja kahvin kanssa on sopiva kerma vieraille varattuna.

Otto, jos olet liikkeellä meillä päin niin tule käymään, mutta sovitaan aika milloin tulet vastaan otolle. Uskon, ettet Sinä siitä tapaamisesta enää myöhästy.

Terveisin Savu

280. Vastaan Otolle