perjantai 22. maaliskuuta 2013

Mittarinlukija

Kevät edistyy hyvin hitaasti, siksi katson usein ikkunassa olevaa pakkasmittaria, Lämpömittareita on useissa ikkunoissa talon eri puolilla. Keväällä voi auringon puolella olla jo hyvinkin korkeita lämpöarvoja, vaikka pohjoisen puolisessa ikkunassa mittari näyttäisi kovaa pakkasta. Onneksi termostaatit mittaavat ja pitävät sisälämpötilan lähes vakiona ulkolämpötilojen vaihdellessa. Varmaankin talo on vähän harva, koska tuulisella säällä sisälämpötila laskee.

Sähköä kuluu tällaisen pakkastalven aikana paljon ja se rahassa mitattuna maksaa paljon. Onneksi on etäluettava mittari ja sähkön omaa kulutusta voi seurata sähkölaitoksen nettisivulta. Vettä, ainakin lämmintä vettä on hyvä säästää, sillä sähkölämpötalossa sillä säästää kuluja. Ei vettä pidä muutenkaan läträtä liikaa, eikä suihkussa saa ruveta viihtymään, on niitä parempiakin kenoja viihdyttää itseään. 

Ruuanlaitossa emännän pitää myös lukea monia keittiömittareita. Punnitaan raaka-aineita ja lasketaan kaloreita ja jouleja. Uunissa olevaa lihaa seurataan paistomittarilla, onneksi sentään veden kiehumispiste näkyy ilman erillistä mittaria. Omaa painoa- ja kehoa kannattaa myös mittailla, ettei ihan läskiksi pääse lihomaan. Lenkkeillessä täytyy olla sykemittari ranteessa, jotta suunnilleen tietäisi, että mitä kehostaan polttaa pois. Rasvaa saa hävitettyä pitkäkestoisella liikunnalla, eikä siinä tarvita huppuunsa menevää sykettä. Joitakin kertoja viikossa on syytä mitata verenpaine, etenkin jos se alkaa iän lisääntyessä kohota. Verensokeriarvokin on hyvä tietää ja pitää vakaalla tasolla vaikka karppaus muotina taitaa olla jäämässä taakse.

Omakohtaisen kokemuksen mittarien tärkeydestä sain, kun auton sähköinen mittaristopaneeli meni kokonaan pimeäksi. En tiennyt paljonko tankissa oli polttoainetta, enkä sitä millä kierrosluvulla moottori hyrräsi. En tiennyt myöskään auton nopeutta. Oli vain ajettava liikennevirran mukana ja kunnioitettava peltipoliiseja ja varottava tutka-autoja. Meni jokin viikko aikaa ennen kuin löysin taitavan mittarinkorjaajan. Hänen luokseen piti ajaa Jyväskylästä Tuusulaan saakka. Sille reissulle otin sitten navigaattorin avuksi, jotten ajanut ylinopeutta poliisisetien mittariin. 

Lähes kaikessa nykyihminen on riippuvainen erilaisista mittareista, joita on kaikkialla. Kellotkin mittavat aikaa, jota tuntuu olevan niin niukasti, vaikka jokaiselle vuorokausi on saman pituinen. Se on vain niin että monet joutuvat aikaa mittaamaan eri tavoin. Katselin eilen telkkarista, kun Nokian tj. Stephen Elop kertoi kulkevansa mukanaan 6 puhelinta. Tuli mieleen, ettei Nokia sitten taida ollakaan kovin hyvä, kun varalla on noin monta puhelinta. Kiire tuntuu hänellä ainakin olevan, kun pyrkii selviytymään 4 - 6 tunnin yöunilla. Onneksi minä saisin nukkua pitkään, mutta kun on kiire kaikkeen turhuuteen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti