 |
| Vanhaa tekniikkaa 1990 luvulta |
Valokuvaus ei ole koskaan ollut kovin
edullinen harrastus, onko nytkään? Filmille kuvatessa piti aina
kaivaa kuvetta, kun osti filmejä ja silloin kun filmit kehitettiin
paperikuviksi tai dioiksi. Nyt kun on digitaaliset vehkeet voi antaa
kameran laulaa ja laukaukselle ei juuri hintaa tule. Kameralehden viime numerossa (8)
päätoimittaja Asko Vivolinin pääkirjoitus oli ajatuksia
herättävä otsikolla: ”Edullinen harrastus”.
Kuvantallennustekniikan muutos on ollut suuri, ja merkittävästi
kuvaajaystävällinen.
Värinegalle kuvatessa filmistä tuli
otettua kopiot kaikista ruuduista, jos ne olivat edes suunnilleen
kopiointikelpoiset. Nyt voi kuvata muistikortille, käsitellä
originaalia ja valikoida mieleiset otokset, jotka tulostaa itse tai
tulostuttaa vaikka kirjoiksi. Usein riittää, kun katselee kuvia
vain tietokoneen näytöltä tai television isolta ruudulta.
Hyviä, jopa ihmeellisiä kameroita saa
edullisesti, mutta kameran lisäksi kuvaaja tarvitsee paljon
muutakin, tietokoneesta ja ohjelmista alkaen. Digikuvan ottamiseen ei
paljoa rahaa kulu, mutta kuvaamiseen liittyvään hilpetööriin voi
kulua kaikki liikenevä, jos on vähänkin vekotinhullu.
Digikuvaus on vienyt harrastusta
aimo askelin eteenpäin, eikä varmaan kukaan osaa tarkasti kuvitella
millaista valokuvaus olisi ilman digikameroita. Jos kaikki suuret
filmin valmistajat Kodak, Agfa, Fuji, Ilfrod ym. olisivat
jatkaneet analogisen kuvauksen parissa olisi sekin nyt erilaista,
kuin -90 luvulla.
Näen digiajan pelkästään hyvänä
asiana, vaikka kaapeissa on edelleen useita filmikameroita. Aika
paljon on varalla vanhaa kuvaamatonta filmiä, josta osa on vaimon
harmiksi pakastimessa tilaa viemässä. Saattaa olla, että nuo
filmit ovat jo pilalla, eikä ole tullut edes huvin vuoksi
kokeilluksi vanhaa tekniikkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti