tiistai 12. marraskuuta 2013

Marraskuista hämärää

Joka päivä on hyvä kävellä ainakin ½ tuntia terveydeksi. Marraskuisen metsän synkkä sävy on erityisen rauhoittavaa. Lähialueiden polut ovat niin tuttuja, että pitää samoilla myös polkujen ulkopuolisissa korvissa ja rämeillä. Pyrin löytämään vaihtelevia maastoja, vanhojen metsien näkymiä, noita rauhallisia alueita. Pieni tuuli ei haittaa, eikä sadekaan kastele, ei ainakaan sadetakkiin suojautunutta samoilijaa.

Katselen puita, kuusia, leppiä, katajia ja kiviä ym., kuuntelen tuulen suhinaa, noita rauhoittavia luonnon ääniä. Toki maantien äänet kuuluvat lähes kaikkialla, eikä niiden ulottumiin kaupungin läheisyydessä pääse. Tietenkin minulla on mukana kamera ja ulkoinen salamalaite. Marraskuun hämärässä voisi tietenkin kuvata ilman lisävaloa, jos olisi jalusta mukana. Hämäryys antaa salamakuviin erilaista kontrastia, mutta jonakin päivänä korvaan salaman tukevalla jalustalla. Ehkä silloin on mukana myös makro-objektiivi. Joku voisi ihmetellä mitä kuvaamista metsässä, puissa ja kivissä on, mutta se olkoon hänen ongelmansa.

1 kommentti:

  1. Metsässä sitä kuvaamista vasta onkin! Puut ja kivet ovat tosi kauniita! Katsokaapa vaikka kivien pintaa lähemmin..miten kauniita kuvioita niissä on. Jäkälää, sammalta...

    VastaaPoista