Puistossa

Mukava puistonpenkki

Valokuvaajan on mukavaa käyskennellä syksyisessä metsässä ja kaupungin puistoissa. Syksyn värikylläisyys on nyt omaa luokkaansa, mutta kuinka kauan? Vain yksi räntäinen vesisade ja joku tuulenpuuska niin kaikki kaunis on pois pyyhkäisty. Jäljelle jää vain kuolleet lehdet.

Parin tunnin kävelyn jälkeen tekee mieli istahtaa puistikossa. Ei paremmin voisi asiat olla, kun edessä on pehmustettu nahkasohva. Kuvan ottamisen jälkeen, pyyhkäisin suurimman osan lehdistä maahan ja istuin. Hetken kuluttua en olisi enää halunnut mitään muuta, kuin istua tässä ja katsella jotakin mielenkiintoista luontodokumenttia  televisiosta. Kukaan ei ollut kuitenkaan tuonut televisiota puistoon, eikä siinä ollut sähköäkään. Olisi voinut olla tablettitietokone mukana, mutta kun ei nyt ollut.

Monenlaisia ajatuksia tuli mieleen puiston nahkasohvalla löhötessä. Eniten ihmettelin sitä, ettei kukaan ollut nylkenyt sovasta hyvää sinistä, aitoa nahkaa, jotakin askartelua varten. Onneksi sohva on saanut siinä olla ihan ilman minkäänlaista ilkivaltaa. Ihan tekee mieli tehdä uusikin kävelylenkki noille seuduille ja nauttia sohvan syleilystä vielä ennen talven tuloa.