lauantai 29. marraskuuta 2014

Yksin

Koivu on kasvanut rinteessä vuosikymmeniä. Se on siinä koneellisesti raivatun, nyt lumettoman hiihtoreitin varrella. Kaivuri on varmaankin vioittanut sen juuristoa ja puu on alkanut voida huonosti. Sitten se ei enää jaksanut tehdä lehtiä vaan alkoi kuivua ja kuoli. Nyt se on lahonnut ja tikat ovat tehneet pesäkoloja sen kylkeen. Eräästä kolosta laho on edennyt niin pitkälle että latva on myrskyssä katkennut ja rojahtanut hiihtoreitin varteen. Rungon lahoaminen jatkuu ja erilaiset sieni kasvustot nopeuttavat lahoamista. Koivun tyviosa on edelleen pystyssä ja siinä on vielä moniksi vuosiksi kolopesijöille kotipaikkoja.
Lahon pökkelön päälle on lennähtänyt koivun lehti. Sen elämä on kestänyt vain keväästä syksyyn, nyt se on tehnyt tehtävänsä ja liittyy luonnon ravinne kiertoon. Jos lehti ajattelisi jotakin, niin taatusti se ihmettelisi miksi kameran kanssa kulkeva ulkoilija otti juuri tästä lehdestä kuvan? Ei se sitä tiedä, mutta ei tiedä kuvaajakaan. Se kellertävä lehti vain sattui kiinnittämään ohikulkijan huomion. Nyt lehti on tallennettu digitaalisesti ja se voi olla kenen tahansa nähtävissä.
—Some on sellaista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti