Pelkkä möyriminen kasvien kanssa on jo hyvä ilon aihe ja siinähän tulee ulkoilluksi. Joskus työssä saa sykkeen nousemaan, muutenkin kuin pelkästä harmista. Kaikkien muiden vastoinkäymisten lisäksi lämpimällä säällä on monenlaisia öttiäisiä, kirvoja toukkia ja etanoita kopa jäniksiäkin. Joukosta pitää pystyä erottamaan hyödylliset ja haitalliset oiliot. Hyötyä on tienkin pörräisistä, joita ilman kukkivien kasvien pölytys ei kunnolla tule hoidetuksi.
Ilmasto on muuttunut, ainakin niin sanotaan. Kesät ovat muuttuneet lämpimämmiksi ja sateisemmiksi. Tosin hallan vaara on edelleen olemassa. Myös uusia tuholaisia on ilmaantunut. Lehtokotilo on yksi kummajainen, jolla on ylivertainen ruokahalu. Omalla tontilla en niitä ole tavannut, mutta eilen näin ihmetyksen vallassa, kun iso lehtokotilo, jota myös Porvoon kotiloksi nimitetään. Niin tämä kuvaamani limanuljaska oli Kankaan tehtaan kahden metrin korkean verkkoaitaan kiinnitetyn pullopuutarhan ylimmän pullon pinnassa. Oliko se kiivennyt sinne omatoimisesti, vai jonkun ihmisen avustaman, sitä se ei kerro.
Kesä on nyt parhaimmillaan ja odotetaan hyvää puutarhavuotta. Alkukesän viileys on viivästyttänyt kasvukautta, kuitenkaan ei ole ollut halloja. Kimalaisia on vähän, joten marjasato voinee jäädä pieneksi hyvästä kukinnasta huolimatta. Kaikki on nyt kiinni heinäkuusta, mutta myös sadonkorjuukaudesta. Harrastajalle ei suuria voittoja tai tappiota tule, mutta maanviljelijän tulos on aina säiden armoilla.
—Lehtokotilo viihtyy kosteissa kasvillisuudessa ja etenkin pehmeälehtiset kasvit ovat sen herkkua. Ne voivat syödä päivässä jopa kolmasosan painostaan ja 100 kotiloa voi syödä kuukaudessa 2 kg kasveja. Kotilon tekemät vioitukset näkyvät reikinä lehdissä. Se kiipeilee taitavasti kookkaissa kasveissa ja pensaissa syöden kasvien lehtiä. Suomessa on laskettu joistakin esiintymistä jopa 500 yksilöä neliömetrillä. Aikuinen kotilo munii noin 40 munaa kahden viikon välein. Pitkä kuiva kausi voi pysäyttää munimisen.
Lähde Wikipedia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti